Ruisleipä

Olen vajaan vuoden ostanut kananmunat suoraan tuottajalta. Tuottaja, jonka kanat vielä elävät kohtuullisen vapaata ja iloista elämää, ajelee Saloon parikin kertaa kuukaudessa ja kerran kuussa vielä ihan perille asti Perniöön.
Viime talvena MunaEggsPressin (menköön mainoksena!) kyytiin tuli myös toiselta tuottajalta herkkuja: juureen leivottua ruisleipää. Tätäkin olen ostanut joka kerta sen koommin. Harmi vaan, en raaski enkä oikein osaa arvioidakaan kuinka paljon meillä menisi kuukaudessa, joten yleensä leipä loppuu "kesken".

Sairaslomalla on ollut aikaa viihdyttää itseään kummallisin tavoin, mm. tutkimalla nettiä ja muutamaakin eri tahoa luettuani vakuutuin, että tällainen kaupunkilaiskakarakin pystyisi tekemään jonkunlaista ruisleipää. (Joskus olen kokeillut niitä valmiita ruisleipäainespusseja. Leipä on hyvänmakuista, mutta se on ollut hankalasti käsiteltävää ja jotenkin koin, etten ole osannut sitä tehdä.)

Ruisleipä

Juuri

3 dl lämmintä vettä (40°C toimii aina)
3 dl ruisjauhoja
1 rkl leipäsiirappia (ei pakollinen)

Vispaa aineet iloisesti sekaisin ja laita lämpimään. Monessa ohjeessa kehotettiin käyttämään hellankulmaa, mutta induktioliedestä ei ole kattiakaan apua, joten työnsin juuren uuniin. Sinne ei ainakaan vedä, ja kiertoilmaa aika ajoin käyttämällä uunin sai 35-40 asteiseksi.
Juuri sai tekeytyä reilun kolme vuorokautta. Päivittäin otin sen ulos kerran pari, juttelin mukavia ja vispailin. Kolmantena päivänä se tuoksahti aika tymäkälle, totta puhuen aika pahalle...

Joissain ohjeissa kehotettiin "ruokkimaan" juurta päivittäin, eli ilmeisesti antamaan sille kulaus lämmintä vettä ja samanverran jauhoja. Tätä en tehnyt enkä näe miksi olisi pitänyt.

Raski

Kolmannen päivän päätteeksi siis siirsin juuren pienestä astiasta suurempaan, ja sekoitin joukkoon vispaten

5 dl lämmintä vettä
5 dl ruisjauhoja

Tämä velli päätyi jälleen uuniin hautumaan.

Noin 28 tuntia myöhemmin otin ensin raskista muutaman kauhallisen velliä talteen seuraavaksi juureksi. Muista tämä!! Muuten voi harmittaa.

Taikina

Vaivaa joukkoon suola (noin ruokalusikallinen tähän annokseen) ja ruisjauhoja, kunnes taikina on sopivaa. Sopivuuden määritelmä onkin se hankala. Ensimmäisellä kerralla itseluottamus ei ollut kohdillaan ja laitoin 2 dl vehnäjauhoja ja noin litran verran ruista. Jälkimmäisellä kerralla tyydyin sotkemaan pelkkää ruista.
Taikina takertuu käsiin ja kulhoon, se on kurjaa vaivattavaa, mutta vajaa 10 min sitä pitäisi jaksaa käsitellä. Jätin taikinan kohtuullisen pehmeäksi. Ripottelin päälle ruisjauhoja, peittelin liinalla, ja yllätys yllätys, siirsin sen uuniin kohoamaan. Erityisesti tässä vaiheessa suosittelen lämpötilan nostamistan sinne 40 asteeseen.

Taikina kohosi noin kaksinkertaiseksi, aikaa kului pari tuntia. Tässä kohtaa pitää malttaa....
Tuon nostattamisen jälkeen kumosin taikinan ruisjauhotetulle pöydälle, vaivasin sitä, ja leikkasin noin neljään osaan. Jokaisesta pyörittelin pötkön, jonka leikkasin paloiksi, vähän kuin olisi sämpylöitä tehnyt. Painoin sämpylät jonkun verran kasaan, mutta jätin tarkoituksella aika korkeiksi, noin Reissarin kokoluokkaa, vähän pienempiä.

Ja jälleen: uuniin kohoamaan.
Tässä välissä otin koirat ja tein pitkän lenkin. Kärsivällisyys ei ole hyveeni missään nimessä, ja tämä kyllä kieltämättä koetteli sitä. Terveellistä!

Noin kahden tunnin päästä leipien pinnat oli jonkun verran repeilleet ja ne oli selvästi nousseet/laajentuneet. Joten väänsin vaan uuniin hönkää. 200°C ja puolisen tuntia. Koputa pohjasta niin kumea ääni kertoo kypsyydestä.

Ensimmäisellä kerralla pidin koko ajan uunissa lämpömittaria, josta näin kun uuni lämpeni, näin myös sen miten äkkiä se viileni ja osasin lämmittää uudestaan. (Tein tätä kyllä toisellakin kerralla.)

Ensimmäisellä kerralla onnistuin jättämään mittarin uuniin myös tuossa viimeisessä lämmitysvaiheessa.... ja se lievästi suli pilalle. Onneksi paristo ei räjähtänyt.

Toisella kerralla sulatin juuren pakkasesta, noin vuorokausi jääkaapissa. Kaavin juuren suoraan isompaan astiaan, lisäsin lämmintä vettä ja jauhoja raskiksi ja jätin tekeytymään reiluksi vuorokaudeksi. Jännitti, eikä se mielestäni kuplinut yhtä voimakkaasti kuin ensimmäisellä kerralla. Ehkä sen kannattaisi antaa seistä parikin päivää...

Koen myös, että mielenrauhan vuoksi ei ole huono leipuri, jos sekoittaisi viimeisessä vaiheessa esim. teelusikallisen kuivahiivaa lämpimään vesitilkkaan (desi?) ja sekoittaisi sen taikinaan. Hiiva ainakin varmistaisi hyvän nousemisen.